Voi tätä postaustahtia! Yritän nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja tahdittaa tän vähintäänkin samaan kun mun mun salikäynnit: 2-3 kertaa viikossa. Promise!
Tammikuu on lopussa, oho. Mulla on menny aika tosi nopeesti nyt, kun oon harjotellut työyhteisöön sopeutumista ja niitä ite töitäkin siihen päälle hehe. Tunnen oppineeni paljon jo tän ekan kuukauden aikana - vielä 4 jäljellä. Siis tätä harjotteluaikaa. Kohtahan oon jo ihan ammattilainen, joka lienee koko jutun tarkotuskin...
Sini oli kylässä lauantaista sunnuntaihin. Syötiin tortilloja, katottiin telkkaria ja unohettiin ottaa valokuvia. Oh well, ens kerralla sitten. Tykkään hirveesti kun meillä käy ihmisiä kylässä, oon vaan liian laiska pyytämään ketään, hups! Miittasin Siniä tänäänkin, otin siltä lainaan Dr. Who -dvd-boksin.
Eilen näytin tältä. Joo, tää oli parhaiten onnistunu kuva. En oo käyttäny tota jakkua varmaan vuoteen, vois ottaa aktiivisempaan käyttöön!
Sen sijaan tänään mentiin tällä. Hyvin basicia. Mut toisaalta, mitä sitä tohon enempää. Paitsi paidan ois voinu silittää.
Ja koska tässä postauksessa ei ole muutenkaan päätä eikä häntää, voin vielä mainita että katoin tossa toissapäivänä Etelä-Korealaisen lesboelokuvan. Jep. Daughters of Club Bilitis kertoo kolmen eri sukupolven lesbojen elämästä nykypäivän Seoulissa. Luulen saaneeni aika hyvän käsityksen yleisestä Etelä-Korealaisten suhtautumisesta lesbouteen... Harmi, että leffa kesti vain tunnin, siinä olisi ollut ainesta enempäänkin. Jos kiinnostaa katsoa, niin youtubesta löytyy enkkuteksteillä!