Lämpöä

Tänä syksynä en oo nautiskellut ihanasta ruskasta ja viileydestä. Syy on ollut yksinkertainen: mulla on ollu kylmä. Kun jokainen ulkona vietetty hetki mielessä pyörii vaan kylmä, kylmä, pakko päästä sisään pian, ei syksystä tuu kovasti nautittua. 

Onneks tähän asiaan tuli muutos viime viikonloppuisen Kotka-visiitin myötä; meikällä on nyt lämpönen ja hyvännäkönen takki, joka suojaa hyytäviltä syysviimoilta!

Takki on toppavuorineen lämpöisempi, kuin miltä ehkä näyttää. Ihan Prismasta löytyi. Kiitos taas kerran, äiti!

Siitä asti takki on löytänyt tiensä ylleni joka päivä. Olemme erottamattomat - kunnes talven monsteripakkaset pakottavat etsimään kaapista jotain lämpimämpää. Tai ehkä tungen sit vaan ton takin alle monta villapaitaa, kyllä lämmittää!

Vuosi nuoruudestani

Oon muuttunut vuoden sisällä paljon, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tosi paljon! Suoritetaanpa pieni ulkonäkövertailu näin alkuun:

Lokakuu 2010: Hiuslisäkkeet, tekoripset, paljon meikkiä, silmiä suurentavat piilolinssit...

Lokakuu 2011: Lyhyet hiukset, hiusvärin pois kasvatus, vähän meikkiä, aina silmälasit

Joo-o. Mä en enää tunnista itteeni noista ylemmistä kuvista! Vuosi sitten yritin niiiin kovasti olla mukana gyaru-piireissä, kävin miiteissä jne. Ja musta tuntu koko ajan pahalta. En viihtyny tossa miltä näytin.

Kiinnostuin gyarusta pikkuhiljaa, ja bloggaamisen myötä homma suorastaan räjähti käsiin. Luulen, että en halunnut olla "lesbon näköinen". Vaan sitten yritin olla jotain päinvastaista. Tää kertoo aika hyvin sen, miten en hyväksyny itteäni vielä tuolloinkaan, vaikka olin "tullu kaapista" jo 2008 lopussa.

Ihan loppuvuodesta -10 ja alkuvuodesta -11 aloin tulla sujuiksi itteni kanssa. Tulin varmaan itelleni kaapista ulos about viime joululoman tienoilla! Ulkoinen tyylikin alkoi taas muuttumaan samalla. Ei enää haitannut, vaikka olisinkin se "lesbon näköinen" lesbo. Mitä sitten? Mulla on ollu useaan otteeseen lyhyet hiukset, ja oon viihtyny niissä pääosin aina paremmin kuin pitkissä hiuksissa.

kuva täältä

Vuoden sisällä oon alkanut kiinnittää huomiota siihen, mitä syön ja mitä kulutan, mitä kosmetiikkaa käytän jne. Suoraan sanottuna ituhippeytynyt. Oon ehkä vähän myöhässä tässä ruuan sisällön syynäämisessä, mut hei parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tarkkailen kaupassa ruokien tuoteselosteita, suosin luomua ja viimeisimpänä juttuna lopetin lihan syömisen, jota olin jo harkinnut melkoisen pitkään. Täysvegaaniksi en ole vielä ainakaan ryhtynyt. Pesen tukkanikin ekoshampoolla, tuoksuu hyvältä...

kuva: we♥it

Tulipa taas vuodatusta! Mun pitäis kirjottaa enemmänki tämmöstä henkilökohtasta vuodatustekstiä, feels good, man!

Jotai asui

Välillä oon unohtanu asukuvien ottamisen. Välillä taas niitä on otettu, mutta niitten blogiin tunkeminen on unohtunut... Varsinkin, jos kuvat on otettu kännykällä. Otan vähän kiinni ja heivaan tänne kasan kuvia nyt!

huivi ja musta paita/GT - kauluspaita/kirppis - koru/Seppälä - laukku/Monki - farkut/Pull&Bear - kengät/Vans

9.9. Meidän kihlauksen vuosipäivä, oltiin kiertelemässä kirppiksiä. Olin just ostanu ton kauluspaidan ennen kuvan ottoa.

bleiseri, paita ja laukku/kirppis - koru/Seppälä

4.10. Meidän koulutehtävänä tona päivänä oli vierailla Työpaikka -messuilla Wanhassa Satamassa, Katajanokalla.  Oli vähän hassua et meidän piti mennä tonne, kun siellä ei ollu mitään meidän alaan liittyvää..

huivi/Lindex - takki/kirppis - neuletakki/H&M - farkut/Crocker - kengät/Vans

7.10. Oon kunnon vilukissa, eli mulla on tosi usein kylmä. Tää oli joku mun kaupassakäynti-asu, tottakai ton villatakin alla mul oli vielä joku lämmin pitkähihanen...ja villasukat on jalassa, tottakai! Luulen et tosta päivästä alko mun villasukkakausi.

huivi/Lindex - takki ja laukku/kirppis - farkut/Crocker - kengät/Andiamo - lapaset/saatu lahjaksi

15.10. Tikkurilassa Café Bouillonissa oli taidenäyttelyn avajaiset, jossa pari Jennankin työtä on esillä! Laitoin ihan korkokengät jalkaan ja sievän jakun päälle, jonka tietenkin toi ulkotakki peittää tässä kuvassa.... Mut kannattaa käydä kurkkaamassa se näyttely, kuvat roikkuu seinillä marraskuun puoliväliin asti! Ja kahvila itsessään on melkosen ihana.

hattu ja laukku/Monki - huivi/Lindex - villatakki/H&M - farkut/Crocker - kengät/Vans - lapaset/Seppälä

18.10. Eli toisin sanoen tänään. Mulla oli vaikka minkälaiset suunnitelmat kunnon salikäynnistä Helsinki-hengailuun, mut pääsin sit lähikirjastoon asti lukemaan lehtiä. Huhhuh!

Nyt ootan että sienpiirakka tulee uunista, sitten nautiskelen sitä ja GLÖGIÄ. Joulunodotus virallisesti alotettu, eiku mitä. Hassua miten joulujutut tulee niin aikasin kauppoihin, niihin ehtii totaalisesti kyllästyä jo ennen joulukuun alkua. Oisin halunnu ostaa joulutorttu-ainekset kaupasta ja tehä niitä pellillisen mut Jenna ei suostunu.

Muita vilukissoja? Joulun odottajia?

PS, nokkelat varmasti huomasivat ulkoasun muutoksen, mitäs mieltä olette?

Syyslomailua

Tänään on mun ensimmäinen virallinen syyspäivä, ja se onkin sujunut tähän mennessä varsin mallikkaasti. Olen siivonnut koko kämpän, kuunnellut Amelién soundtrackia, juonut kaksi kuppia kahvia ja alkanut keittämään hernekeittoa. 

Jatkan hernekeiton vahtimista ja Jennakin tulee vähän aiemmin kotiin. Täydellisen päivän tästä tekisi kävely jossain meren rannalla ja sen jälkeen kahvittelu jossain ihanassa keskustan kahvilassa...

Porvoon mitalla

Viime postauksessa mainitsinkin Porvoon reissusta, joka heitettiin luokan kanssa tossa tiistaina. Ja nyt jo pääsen raportoimaan siitä, oo äm gee! Kotkassa asuneena oon käyny Porvoossa monta kertaa Helsinkiin matkatessa, Porvoo siis jää Kotkan ja Helsingin väliin. Viime visiitistä oli kulunut kuitenkin melkein 2 vuotta, jos kaupungin läpi ajamista ei lasketa.

Karkkia tehdään!

Matkan tärkein stoppi tulikin heti ekana - Brunbergin tehtaanmyymälä nimittäin. Monet lappas mukaansa kassikaupalla suklaata, ite tyydyin yhteen suklaalevyyn ja yllä olevan kuvan pieneen paperipussilliseen suklaatryffeleitä...

Seuraavana vuorossa oli Porvoon paahtimo, joka on nimensä mukaisesti kahvipaahtamo, mutta myös kahvila ja baari 1900-luvun alun rakennuksessa. Meille pidettiin siellä vähän infoa, ja saatiinpa myös paikan kahvetta!

Miljöö.

Whattaa...???

 Kahvihetkosen jälkeen mentiin syömään, jonka jälkeen oli liian vähän aikaa kierrellä Vanhassa Porvoossa. Tykkään Porvoon vanhasta puolesta tosi paljon, vannon vakaasti käyväni siellä joulun alla!

Ihanko ulkomaille ois mennynnä.

Köpsyttelen mäkeä ylös

Pikaisen kävelypyrähdyksen jälkeen käväistiin Haaga-Heliassa kuuntelemassa vähän matkailualan amk-koulutuksesta, jonka jälkeen suunnattiinkin takas kotia. Liian pian mun mielestä!

Baila baila

Oon vähäsen jälessä nyt näitten bloggausten kanssa, anteeksi! "Onneksi" nyt alkoi satamaan, enkä päässytkään lähtemään keskustaan, joten tuli sopiva aika blogata..

Oli ensin tarkotus lähteä perjantaina Voicen Muotiviikolle. Sit satoi. Ja ärsytti kaikki. Ja seuraavana päivänä oli luvassa Jennan synttärijuhlat, joihin piti valmistella sitä sun tätä. Skipattiin suosiolla Voice (eikä kuulemma menetetty paljoa), ja vietinkin koko perjantai-illan leipoen pullaa!

Lauantainakin koitti aikainen herätys, että ehdittiin käydä ruokakaupassa, siivota ja tehdä neljä pellillistä pizzaa + pari salaattia.

Jenna leikkeli paprikaa pizzoja varten ja löysi vauvapaprikan.

Kisut valmistautuu iltaa varten kunnon päiväunilla.

Allekirjoittaneen asuvalinta. farkut/Crocker - toppi/GT - koru/Spiritstore - bolero/Seppälä

Ite tykkäsin mun senpäiväisestä ulkoasustani. Yritin tolla bolerolla kovasti tuoda juhlan tuntua tohon muuten hyvinkin arkiseen asuun. Ja etujeejee on must!

Muistakaa lapset olla varovaisia terävien esineiden, kuten raastinrauta, kanssa. Onneks Leijonakuningas-laastari pelasti, muuten ois jääny harmittamaan vietävästi.

Anteeksi kun varsinkin alla olevat kuvat on ihan mössöä. Heti kun vähän hämärtyy niin meidän kameran kuvien laatu vastaa kännykkäkameraa... Mikään muokkauskaan ei pelasta. Annetaan hyvä koti hyvälle kameralle!

Pöydän antimia, sit kun ehkä puolet oli jo syöty. Nää nyt ei ehkä näytä maailman kauneimmilta mut hyvin tuntu vieraisiin uppoavan!

Pizzaa poskeen ja sit matolle!

Kotitekoinen jäätelö ja itsepoimitut mustikat = maailman paras jälkiruoka.

Pihvi tykkäs kun sai lötköttää kenkäparien keskellä.

Oli harvinaisen kivat pippalot! Mua ei yhtään haittaa se, että viimeiset vieraat lähtee yhentoista maissa. (Paitsi yks vieras lähti kyllä vasta seuraavana iltapäivänä.) Parhaimmillaan porukkaa oli tuvassa 13. En ala laittamaan tänne sen pahemmin kuvia kenestäkään, kun en tiedä kuka haluaa kuviaan nettiin ja kuka ei!

Tänään meillä oli luokkaretki Porvooseen, mutta siitä ens kerralla sit! 

Koruton elämä

Ei, en ole myymässä kaikkea omaisuuttani ja muuttamassa luostariin. Tai vastaavaa. Sen sijaan luovuin eilen aamulla tokasta huulikorustani (le gasp!). Luulisi, ettei tuommonen ole isokaan juttu, mutta tuntuu ihan kummalliselta kun huulessa ei seitsemän vuoden jälkeen roiku metallia.

No vetäähän se nyt vakavaks.

Edellisestä kuvasta saattaa huomata, että mulla on parhaimmillaan roikkunut kaks korua huulessa. Ensimmäisen kävin ottamassa 15 vuotta täytettyäni, kun olin jo haaveillut siitä muutaman vuoden. Otin sen pois joskus viime vuonna, kun se oli jatkuvasti kipeä, iho kasvoi sisäpuolelta korun päälle jne. 

Tokan koruni otin paria vuotta myöhemmin, kävästiin vaan Katin kanssa ottamassa kummallekin yks. Tykkäsin hurjasti kun oli kaks vierekkäin, ja ehtihän ne olla kavereina nelisen vuotta. 

Tokan lävistyksen otin pois, kun se on vähän tiellä mun työssäoppimispaikan haussa. Ja mä en halua suorittaa mun työssäoppimista pelkästään puhelinpalvelussa..ehkä.. Esim. lentokentälle ei pääse jos roikkuu lävistys nassussa. Tosin en mä sinne taida hakea edes, täältä tunnin matkan päästä.

Toi lävistyksen pois ottaminen tais olla huono enne koko päivälle, mulla oli eilen huonoin päivä aikoihin. Tiedätte varmaan, mieli on maassa, hermot kireellä ja mikään ei tunnu onnistuvan. Mut ehkä tää päivä sujuu ekstrahyvin, universumin tasapainon säilymisen kannalta ja silleen.

Niin ja on mulla yks lävistyshaave...

Jos mulle enää koskaan tulee mahdolliseks ottaa mitään lävistystä naamaan, niin se on kyllä medusa. Oon siitä nyt unelmoinu jo pitemmän aikaa... Toivottavasti vielä joskus siis! Kökköähän on se, ettei kovin monessa asiakaspalvelutyössä hyväksytä naamalävistyksiä...onhan ne tietenkin rumia, epähygieenisiä ja vaan nilkit pitää semmosia!