Koruton elämä

Ei, en ole myymässä kaikkea omaisuuttani ja muuttamassa luostariin. Tai vastaavaa. Sen sijaan luovuin eilen aamulla tokasta huulikorustani (le gasp!). Luulisi, ettei tuommonen ole isokaan juttu, mutta tuntuu ihan kummalliselta kun huulessa ei seitsemän vuoden jälkeen roiku metallia.

No vetäähän se nyt vakavaks.

Edellisestä kuvasta saattaa huomata, että mulla on parhaimmillaan roikkunut kaks korua huulessa. Ensimmäisen kävin ottamassa 15 vuotta täytettyäni, kun olin jo haaveillut siitä muutaman vuoden. Otin sen pois joskus viime vuonna, kun se oli jatkuvasti kipeä, iho kasvoi sisäpuolelta korun päälle jne. 

Tokan koruni otin paria vuotta myöhemmin, kävästiin vaan Katin kanssa ottamassa kummallekin yks. Tykkäsin hurjasti kun oli kaks vierekkäin, ja ehtihän ne olla kavereina nelisen vuotta. 

Tokan lävistyksen otin pois, kun se on vähän tiellä mun työssäoppimispaikan haussa. Ja mä en halua suorittaa mun työssäoppimista pelkästään puhelinpalvelussa..ehkä.. Esim. lentokentälle ei pääse jos roikkuu lävistys nassussa. Tosin en mä sinne taida hakea edes, täältä tunnin matkan päästä.

Toi lävistyksen pois ottaminen tais olla huono enne koko päivälle, mulla oli eilen huonoin päivä aikoihin. Tiedätte varmaan, mieli on maassa, hermot kireellä ja mikään ei tunnu onnistuvan. Mut ehkä tää päivä sujuu ekstrahyvin, universumin tasapainon säilymisen kannalta ja silleen.

Niin ja on mulla yks lävistyshaave...

Jos mulle enää koskaan tulee mahdolliseks ottaa mitään lävistystä naamaan, niin se on kyllä medusa. Oon siitä nyt unelmoinu jo pitemmän aikaa... Toivottavasti vielä joskus siis! Kökköähän on se, ettei kovin monessa asiakaspalvelutyössä hyväksytä naamalävistyksiä...onhan ne tietenkin rumia, epähygieenisiä ja vaan nilkit pitää semmosia!