Ruokakaupassa lahden tuolla puolen

Voisin alottaa taas tän postauksen valittelulla siitä, kun päivitän tätä blogia sen verran harvoin. Sen sijaan menen suoraan asiaan. Käytiin eilen Jennan kanssa Tallinnassa. Aikaa maissa kaks tuntia, hintaa matkalla 2 euroa per lärvi. 

Menomatkalla ratikkaa ootellessa. Fellow Sherlockian oli liimannu tarran ratikkapysäkkiin Stockan edessä. Jos joku ei oo kattonut vielä uutta BBC:n Sherlockia niin nyt kipin kapin kattomaan!

Harppaus suoraan Tallinnaan. Järkyttävän hyinen viima mut vähemmän lunta sentään ku Helsingissä. Harmittaa kun ei oikeen ehitty mihinkään tossa superlyhyessä maissaoloajassa, mut toisaalta oltais jäädytty pystyyn aika pian.

Jenna oli nyt vasta kolmatta kertaa Tallinnassa. Halusin et se näkis vähän muutakin kun vanhan kaupungin, jossa lähinnä oltiin viime kerralla. Tallinna ei loppujen lopuks oo mullekaan niin tuttu kun vois olla. Pari yötä hotellissa ois ihan jees, ehtis vähän katella ympärilleen. Joskus keväällä sit, ku on lämpösempää...

Puolet ajasta kului tietenkin Rimissä. Ostettiin melko vähäisen alkoholimäärän lisäksi hilloa ja mehua, balsamiviinietikkaa, tuoretta leipää, portobellosieniä ja vähän namia tietenkin. Jos ois aina toi kahen euron hinta voimassa niin vois käydä sillon tällön ruokakaupassa tuolla puolen, hehe. 

Ulkomailla on kiva aina käydä - vaikka se ois vaan kaks tuntia. Huhtikuussa ollaan onneks menossa Tukholmaan ja joskus syksyllä käydään Istanbulissa! Siitä sit myöhemmin enemmän ku on päivät lyöty lukkoon ja liput varattu. 

Lauantai

Normaalisti päivä alkaa sillä, kun kissat pyörii jaloissa ja vaatii äänekkäästi ruokaa.

Arkisin vetäsen aamupalan yleensä tietokoneen edessä, eilen kuitenkin ihan pöydän ääressä. Mustikkapuuroa ja kuppi vihreetä teetä, nam!

Hrrrr......

Päivän naama.

Ai tonne sitä pitäis lähteä? Mä en tykkää talvesta yhtään. Mun mielestä sais tulla kevät sit ku uusi vuosi on menny. 

Työpaikan hississä. Menin tekemään vähän ylitöitä. Jos ootte lukenu uutisia niin ootte ehkä huomannu Spanairin konkurssin ja Malevin vaikeudet. Menin vastailemaan sähköposteihin ettei niitä oo ihan tuhottomasti maanantai-aamuna odottamassa. Vaikka on niitä silti.

Jenna haki minut töistä ja mentiin New Bamboo Centeriin syömään. Se on siitä hyvä paikka, että kaikki kasvisruuat on vegaanisia! Paitsi kasvisateria, ku siinä on jälkkärinä jätskiä. Jenna tilas Kung Po -tofua ja mul on perus hapanimeläkasvikset. Vetästiin noi tosin puokkiin taasen.

PSVITA oli kokeilussa Kampissa. Vaikutti ihan hauskalta, vaikka en mä hirveesti tommosten päälle ymmärrä... Ja ahisti kun se esittelijäheppu tuli siihen selittämään ja kattomaan kun en osaa pelata.

Katottiin lähes koko ilta Doctor Whota. Ja Adventure Timea kans, mut siitä nyt ei oo kuvaa...

Juulia katto meidän kanssa Doctor Whota, tais olla aika jännää.

Nukkumaan!

Semmonen lauantai tällä kertaa. Jenna tekee aamupalaks mustikkapiirakkaa, ja sit onkin aika lähteä taas raapustamaan numero 2 lappuseen. Jännää sunnuntaita!

sekalaisia vol x

Voi tätä postaustahtia! Yritän nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja tahdittaa tän vähintäänkin samaan kun mun mun salikäynnit: 2-3 kertaa viikossa. Promise!

Tammikuu on lopussa, oho. Mulla on menny aika tosi nopeesti nyt, kun oon harjotellut työyhteisöön sopeutumista ja niitä ite töitäkin siihen päälle hehe. Tunnen oppineeni paljon jo tän ekan kuukauden aikana - vielä 4 jäljellä. Siis tätä harjotteluaikaa. Kohtahan oon jo ihan ammattilainen, joka lienee koko jutun tarkotuskin...

Sini oli kylässä lauantaista sunnuntaihin. Syötiin tortilloja, katottiin telkkaria ja unohettiin ottaa valokuvia. Oh well, ens kerralla sitten. Tykkään hirveesti kun meillä käy ihmisiä kylässä, oon vaan liian laiska pyytämään ketään, hups! Miittasin Siniä tänäänkin, otin siltä lainaan Dr. Who -dvd-boksin. 

Eilen näytin tältä. Joo, tää oli parhaiten onnistunu kuva. En oo käyttäny tota jakkua varmaan vuoteen, vois ottaa aktiivisempaan käyttöön! 

Sen sijaan tänään mentiin tällä. Hyvin basicia. Mut toisaalta, mitä sitä tohon enempää. Paitsi paidan ois voinu silittää.

Ja koska tässä postauksessa ei ole muutenkaan päätä eikä häntää, voin vielä mainita että katoin tossa toissapäivänä Etelä-Korealaisen lesboelokuvan. Jep. Daughters of Club Bilitis kertoo kolmen eri sukupolven lesbojen elämästä nykypäivän Seoulissa. Luulen saaneeni aika hyvän käsityksen yleisestä Etelä-Korealaisten suhtautumisesta lesbouteen... Harmi, että leffa kesti vain tunnin, siinä olisi ollut ainesta enempäänkin. Jos kiinnostaa katsoa, niin youtubesta löytyy enkkuteksteillä!