sekalaisia vol x

Voi tätä postaustahtia! Yritän nyt ottaa itteäni niskasta kiinni ja tahdittaa tän vähintäänkin samaan kun mun mun salikäynnit: 2-3 kertaa viikossa. Promise!

Tammikuu on lopussa, oho. Mulla on menny aika tosi nopeesti nyt, kun oon harjotellut työyhteisöön sopeutumista ja niitä ite töitäkin siihen päälle hehe. Tunnen oppineeni paljon jo tän ekan kuukauden aikana - vielä 4 jäljellä. Siis tätä harjotteluaikaa. Kohtahan oon jo ihan ammattilainen, joka lienee koko jutun tarkotuskin...

Sini oli kylässä lauantaista sunnuntaihin. Syötiin tortilloja, katottiin telkkaria ja unohettiin ottaa valokuvia. Oh well, ens kerralla sitten. Tykkään hirveesti kun meillä käy ihmisiä kylässä, oon vaan liian laiska pyytämään ketään, hups! Miittasin Siniä tänäänkin, otin siltä lainaan Dr. Who -dvd-boksin. 

Eilen näytin tältä. Joo, tää oli parhaiten onnistunu kuva. En oo käyttäny tota jakkua varmaan vuoteen, vois ottaa aktiivisempaan käyttöön! 

Sen sijaan tänään mentiin tällä. Hyvin basicia. Mut toisaalta, mitä sitä tohon enempää. Paitsi paidan ois voinu silittää.

Ja koska tässä postauksessa ei ole muutenkaan päätä eikä häntää, voin vielä mainita että katoin tossa toissapäivänä Etelä-Korealaisen lesboelokuvan. Jep. Daughters of Club Bilitis kertoo kolmen eri sukupolven lesbojen elämästä nykypäivän Seoulissa. Luulen saaneeni aika hyvän käsityksen yleisestä Etelä-Korealaisten suhtautumisesta lesbouteen... Harmi, että leffa kesti vain tunnin, siinä olisi ollut ainesta enempäänkin. Jos kiinnostaa katsoa, niin youtubesta löytyy enkkuteksteillä!

Vuosi nuoruudestani

Oon muuttunut vuoden sisällä paljon, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Tosi paljon! Suoritetaanpa pieni ulkonäkövertailu näin alkuun:

Lokakuu 2010: Hiuslisäkkeet, tekoripset, paljon meikkiä, silmiä suurentavat piilolinssit...

Lokakuu 2011: Lyhyet hiukset, hiusvärin pois kasvatus, vähän meikkiä, aina silmälasit

Joo-o. Mä en enää tunnista itteeni noista ylemmistä kuvista! Vuosi sitten yritin niiiin kovasti olla mukana gyaru-piireissä, kävin miiteissä jne. Ja musta tuntu koko ajan pahalta. En viihtyny tossa miltä näytin.

Kiinnostuin gyarusta pikkuhiljaa, ja bloggaamisen myötä homma suorastaan räjähti käsiin. Luulen, että en halunnut olla "lesbon näköinen". Vaan sitten yritin olla jotain päinvastaista. Tää kertoo aika hyvin sen, miten en hyväksyny itteäni vielä tuolloinkaan, vaikka olin "tullu kaapista" jo 2008 lopussa.

Ihan loppuvuodesta -10 ja alkuvuodesta -11 aloin tulla sujuiksi itteni kanssa. Tulin varmaan itelleni kaapista ulos about viime joululoman tienoilla! Ulkoinen tyylikin alkoi taas muuttumaan samalla. Ei enää haitannut, vaikka olisinkin se "lesbon näköinen" lesbo. Mitä sitten? Mulla on ollu useaan otteeseen lyhyet hiukset, ja oon viihtyny niissä pääosin aina paremmin kuin pitkissä hiuksissa.

kuva täältä

Vuoden sisällä oon alkanut kiinnittää huomiota siihen, mitä syön ja mitä kulutan, mitä kosmetiikkaa käytän jne. Suoraan sanottuna ituhippeytynyt. Oon ehkä vähän myöhässä tässä ruuan sisällön syynäämisessä, mut hei parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tarkkailen kaupassa ruokien tuoteselosteita, suosin luomua ja viimeisimpänä juttuna lopetin lihan syömisen, jota olin jo harkinnut melkoisen pitkään. Täysvegaaniksi en ole vielä ainakaan ryhtynyt. Pesen tukkanikin ekoshampoolla, tuoksuu hyvältä...

kuva: we♥it

Tulipa taas vuodatusta! Mun pitäis kirjottaa enemmänki tämmöstä henkilökohtasta vuodatustekstiä, feels good, man!

"Kumpi teistä on se mies?"

Tätä aihetta oon nyt pyöritellyt päässäni jo ties kuinka kauan, ja päätin vihdoin viimein avautua tästä, koska mun on pakko päästellä höyryjä. 

Monesti kun oon tutustunut uusiin ihmisiin ja tulee ilmi että oon lesbo ja seurustelen, joku kysyy että kumpi meidän suhteessa on "se mies". Siis anteeksi mitä? Jos tämä kysyjä pysähtyisi hetkeksikään miettimään kysymäänsä, todennäköisesti tajuaisi koko kysymyksen älyttömyyden.

No, kumpi meistä sitten on se mystisesti miehekkäämpi puolisko? Minä meikkaan mutta Jenna ei, joten tässä suhteessa Jenna on selvästi mies. Toisaalta, Jenna taas aina pyykkää meillä. Ja mä sotken enemmän ja jätän likasia sukkia lattialle. Jenna pelaa enemmän kuin minä (miehekkäitä pelejä, kuten pokemonia ja final fantasya). Ruuanlaitto ja tiskaus menee about puoliksi. Käytetään kummatkin silloin tällöin korkkareita ja hameita. Hiustenlaittoonkin taitaa mennä about yhtä kauan. Niin ja kummallakin on lyhyet hiukset...

Niin, mitä tästä sitten voi päätellä? Ehkäpä sen, että tässä meidän suhteessa on semmoinen juttu, että ollaan kummatkin naisia. Meidän ei siis tarvitse asettaa itellemme tai toisillemme naurettavia, vanhentuneita ja keinotekoisia sukupuolirooleja. Oon muutenkin sitä mieltä, että mustavalkoinen ajattelu kahdesta sukupuolesta on pyllystä. Ainiin ja ei, meidän suhde ei oo hankala, koska naiset on niin hankalia.

kuvat weheartit